Tässäpä näin turhan pitkän tauon jälkeen taas mietteitä luetuista kirjoista. Tällä kerralla muistelen mitä on jäänyt mieleen kahdesta kirjasta, jotka olen lukenut ennen blogini aloittamista. Ne olivat kirjaston kirjoja, joten sitä mitä en enää muista, en ole voinut lisätä tarkistamalla kirjasta.
F.E.Sillanpää: Ihmiset suviyössä
Joskus yläasteella tuli luettua Sillaanpään Hurskas kurjuus. Kerrassaan ankea kirja, ja kun päähenkilöä syytetään aiheetta tappamisesta, tämä ei puolustaudu sanallakaan. Kirja on tässä suhteessa hengenheimolainen Albert Camus’n Sivullinen-romaanille(en tykännyt siitäkään…).
Hurskuun kurjuuden lukemisen jälkeen vierähtikin sitten vuosia, kunnes luin toisen Sillanpään kirjani, Ihmiset Suviyössä (ilmestynyt 1934). Lukukokemus yllätti iloisesti, hieno kirja. Tarina tapahtuu maalais-miljöössä, jossa seurataan ihmisten elämää vuorokauden ajan. Luvassa rakkautta, kuolemaa, nuoruutta, vanhuutta ja rikos, nämä nyt ainakin muistan tapahtumista. Romaani soljuu kauniisti eteenpäin ja kertoo tarinan ihmiselon kauneudesta ja sen rumemmastakin puolesta. Jos suomalaisen kirjallisuuden helmet kiiinnostavat, tässä yksi sellainen.
Leo Tolstoi: Sota ja rauha
Tolstoin tiiliskiviromaani on ollut haaveena lukea jo lukioajoista asti, ja puolitoista vuotta sitten sain sen viimein loppuun asti luettua. Kirjan tapahtumat kertovat venäläisen ylimystön elämästä Napoleonin Venäjän-sotaretken sävyttäminä vuosina. Kirjan päähenkilöitä ovat mm. miljoonaperinnön kirjan alussa saava hyväntahtoinen ja hiukan hölmö Pierre, ylpeä ja aikaansaava Andrei ja köyhtyneen aatelisperheen tytär Natasha.
Luin itse romaanista 70-luvulla julkaistun painoksen. On olemassa myös uudempi suomennos, jonka takakannessa mainostetaan sen sisältävän vähemmän taistelukohtauksia ja filosofiaa. Mielestäni 70-luvun versiossa olleet sodankuvaukset olivat ihan mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja, niitä luki ihan mielellään,
mutta sen filosofian vuoksi suosittelen lukemaan uudemman version. 70-luvun versio esimerkiksi päättyy yli 40:n sivun filosofiaosuuteen. Se käsittelee ajatusta, että yksittäiset ihmiset eivät aiheuta historian käänteitä, he vaan sattuvat olemaan pieniä rattaita historian isossa pyörässä, jossa asiat vain tapahtuvat.
Kaikenkaikkiaan Tolstoin eepos on vaikuttava ja lukemisen arvoinen, jos sivumäärä ei pelota. Erityisenä piirteenä kirjassa on nimettyjen henkilöhahmojen hurja määrä. En tiedä voittaako joku romaani tässä suhteessa Sodan ja rauhan, mutta lähellä ykkössijaa se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti