Klassikoista tartuin nyt ensimmäistä kertaa Jane Austenin kirjoihin, siihen tunnetuimpaan, Ylpeys & Ennakkoluuloon. Kirja kertoo Bennettien perheestä. Herra ja rouva Bennetillä on viisi tytärtä ja koska perintölain mukaan pikkuporvarisperheen tilukset menevät lähimmälle miespuoliselle perijälle, on varsinkin rouva Bennetillä kova kiire saada tyttäret hyviin naimisiin. Romaanin päähenkilöksi nousee Bennetien nokkelasanainen tytär Elisabeth, jonka kautta romaanin tapahtumat nähdään. Elisabethille siskoistaan rakkain on hyväsydäminen isosisko Jane. Elisabethin ja Janen huvitteluun keskittyvät pikkusiskot jäävät sivuosaan kirjassa. Rakkausromaaniin tarvitaan myös vastaparit ja heitä kirjassa ovat ylpeän ensivaikutelman itsestään antava herra Darcy ja romaanin alussa Janeen rakastuva herra Bingley sekä miellyttäväkäytöksinen herra Wickham.
Se juonesta. Olen muistaakseni nähnyt kirjasta tehdyn tv-sarjan(1995), mutta en onneksi muistanut juonesta läheskään kaikkea. Odotin kirjasta terävää ja älykästä kieltä ja romaani täytti odotukset. Näin mieslukijana arvelutti hieman kirjan olevan liian ihmissuhdemössöä, mutta se oli turha pelko.
Totta, kirja pyörii 1700-luvun loppupuolen avioliittokiemuroissa, mutta se tekee sen niin hyvin, että kunhan parinkymmenen sivun verran totuttelee 1800-luvun kielen muodollisuuksiin, niin kohta ei huomaakaan kun kirja on jo lopussa.
Austen on hyvä luomaan personallisia henkilöhahmoja. Päähenkilöitten lisäksi mieleenjäävät Bennettien perheen lakonista huumoria viljelevä isä, sekä koominen perheen tilusten perijä, herra Collins, jonka vuoroin Bennettien suuntaan alentuvat ja ylhäisen suosijansa lady De Bourgin edessä nöyristelevät repliikit ovat kerrassan herkullista luettavaa. De Bourgin ja Elizabethin loppusivujen keskustelu on myös suunpielet hymyyn nostava lukukokemus.
Ylpeydessä & Ennakkoluulo juonenkuljetus muistuttaa hedelmän kuorimista. Aluksi näkyvissä on pelkkä kuori, mutta vähitellen henkilöiden todelliset luonteet paljastuvat ensivaikutelmien, huhupuheiden ja ennakkoluulojen alta. Austen käyttää romaanissa paljon kirjeitä paljastamaan juonen kannalta oleellisia tietoja; ratkaisu toimii erittäin hyvin. Kaikenkaikkiaan erinomainen kirja. Jos ei ole Ylpeyttä & ennakkoluuloa lukenut, suosittelen lämpimästi tekemään niin.
Hei, kiinnostuin postauksistasi, kun huomasin, että olit kirjoittanut Sillanpäästä. Harmi, ettet lämmennyt Hurskaalle kurjuudelle, itse pidin sitä varsin hienona kirjana. Ihmiset suviyössä -kirjasta uskallan siis odottaa suuria!
VastaaPoistaAustenista pidän myös.
Selailen näitä kirjallisuusblogeja sattumanvaraisesti ja satuin blogiisi. Itse myös aloitin oman blogin (aivan aloitteilija olen). Tervetuloa piipahtamaan! t. ulpukas
Kiva kun näitä minunkin vaatimattomia postauksia joku lukee..:)
VastaaPoistaMitä tulee Hurskaaseen kurjuuteen, niin makuasioitahan nämä ovat. Vaikuttaa varmaankin lukukokemukseeni että olin vielä niin nuori, kun kirjan luin. Tottakai Hurskaalla kurjuudella on arvonsa Suomen kirjallisuudessa, mutta henk.koht. ei napannut. Voisihan tuon muuten joskus lukea uudestaankin, mutta kun kirjojen aava meri on niin suuri...Sillanpään Nuorena nukkunut on suunnitelmissa kyllä joskus lukea.