Kirjan
päähenkilö on äidinkielen opettaja Jake Epping Mainen osavaltiosta joka saa
tietoonsa kuppilan varastohuoneessa olevasta ”kaninkolosta”, josta päätyy syyskuun yhdenteentoista vuoteen 1958. Jaken kamu on hyödyntänyt kaninkoloa bisneksissään ja sai sitten päähänsä
estää John F. Kennedyn murhan, jotta ”hyvä” presidentti muuttaisi historian
kulkua parempaan suuntaan esimerkiksi Vietnamin sodan suhteen. Kaverin
jouduttua terveyssyistä luopumaan hankkeesta jättää hän tehtävän perinnöksi
Jakelle. Ja niin alkaa matka 50-luvun lopun Amerikassa kohti Yhdysvaltain
historian kuuluisimpia laukauksia Dallasissa 22.11.1963. Jaken kotiuduttua
texasilaiseen Jodien pikkukaupunkiin, kuvaan astuu rakkaustarina, joka
mutkistaa aikamatkaa entisestään.
Kingin
kirja on erittäin onnistunut. Toki, kuten Hesarin kriitikko kirjoitti, itse pääaiheeseen
päästäkseen on luettava monta sataa sivua (kirjassa on 862 sivua), mutta minä
ainakin nautin hienosta 50-60-luvun ajankuvasta. Vaikka King korostaakin monta
kertaa kuinka sen ajan Yhdysvallat ei ollut mikään auvoinen onnela, niin
vastakohtana Dallasille, Jodien kaupunki on maalattu idyllisin pastellivärein.
Ja mikäs siinä, pikkukaupunkikuvaus oli ainakin minusta nautittavaa luettavaa.
Oikeastaan, minusta ainoa tylsä kohta koko kirjassa oli vain salamurhaaja Lee Harvey Oswaldin perhe-elämää valottava jakso. Ja kun sitten Jake Eppingin matka kohti Oswaldin
lymypaikkaa kohtaan alkaa, tulee mieleen: toivottavasti tästä kirjasta vielä
tehdään elokuva.
Kirjan kuvaus aikamatkailusta
on ”uskottavaa”, mutta menneisyys taistelee myös vastaan, se ei halua itseään
muutettavan. En nyt paljasta miten Kennedyn säilyminen hengissä kirjan mukaan
muuttaa historiaa, mutta tietyt tapahtumat nyt eivät tunnu loogisilta.
Toisaalta, aikamatkustuskaan ei taida olla järin loogista, joten Kingille
sallittakoon taiteilijan vapaus.
En
ole aiemmin lukenut yhtään Stephen Kingin kirjaa. Kingin kirjoitustyyli oli
mielestäni erittäin miellyttävää ja vetävää, luinkin kirjan erittäin nopeassa
tahdissa, mikä on tiiliskivikirjojen kohdalla itselleni harvinaista. Sääli että
King kirjoittaa enimmäkseen kauhu-kirjoja, kun ne eivät minua nappaa. Pitänee
tutustua kirjailijaan tuotantoon, jos sieltä löytyisi muunlaisiakin romaaneja.
Mutta lopuksi, kehun sekä suosittelen tätä kirjaa, se on hieno aikaansaannos.
Kirjasta kertoo se, että monen päivän päästä
lukemisesta sitä huomaa ajattelevansa kirjan tarinaa ja entisajan Amerikan
tunnelmaa. Ja harmittaa että hyllyssä ei odota 800:n sivun jatko-osaa
tarinalle. Viisi tähteä.
