Nykyisen lukuprojektini toteutus tökkii tällä hetkellä vähän, joten tässäpä muutama miete aikaisemmin lukemastani kirjasta, joka on H.G.Wellsin: Ilmasota-romaani.
Valitsin kirjan summamutikassa H.G.Wellsin tuotannosta. Romaani on vuodelta 1908. Kaukolaina-kirja varastokirjastosta sisälsi merkinnän ”X:lle hyvää syntymäpäivää. Toivovat äiti ja isä”. Jotenkin oli pysäyttävää ajatella että lahjan saaja ja antajat ovat nykyään maan multaa.
Itse romaani on Jules Verne tyylinen(aikoinaan on tullut luettua Verneä paljon) nuortenkirja. Kirjan päähenkilö nuori englantilainen mies, joutuu vahingossa yhdessä vallankumouksellisen lentokoneen piirustusten kanssa ilmapalloretkelle, jonka seurauksena hän päätyy mm. saksalaisten ilmalaivojen pommitusretkelle New Yorkiin. Jos joku tämän kirjan nyt haluaa lukea niin seuraava kappale sisältää juonipaljastuksia.
H.G.Wellsin kirjoittajankykyjä on kehuttava siitä että kirjan loppuratkaisu pääsee yllättämään. Kun päähenkilö vihdoin pääsee toimittamaan lentokoneen piirustukset Yhdysvaltain presidentille, olettaisi että tästä seuraa onnellinen loppu. Mutta ei. Aikaisemmin ilmalaivoilla käyty sota muuttuukin maailmanlaajuiseksi lentokonesodaksi, jossa on vain häviäjiä. Lopulta maan päällä on palattu keskiaikaiseen pieneloon, kun kaupungit ja teknologia on hävitetty. Kirjan lopussa kerrottu kummitusjuttu öisin eloon heräävästä Lontoon aavekaupungista on vaikuttava.
Mitä muuta kirjasta jäi sitten mieleen? Esimerkiksi se että Suomessa ei taidettu tuntea vielä riippuliitimiä kirjan ilmestymisen aikaan, kun niistä puhutaan Drachenflieger:einä. Ilmasota on joiltakin, kuten ennennäkemättömän laajan sodankäyntinsä ajatuksen osin maailmansotia ennakoiva. Toisaalta taas, kuten kertoessaan japanilaisten ja kiinalaisten liittoutumisesta, Wells unohtaa maiden olevan vanhoja vihollismaita. Kaikenkaikkiaan, pieniltä osin kiinnostava kirja, suurimmaksi osaksi kyllä vanhentunut kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti